Blogi

Olen Sinikka Salminen ja työskentelen Hämeenlinnan Teatterissa näyttelijänä ja yleisötyöntekijänä. Yleisötyön tarkoituksena on tehdä teatteria tutuksi ja madaltaa kynnystä tulla teatteriin. Teatterin keskiössä ovat tarinat ja niiden herättämät tunteet. Teatteri on paikka, missä tarinoiden kautta yleisöllä on mahdollisuus oppia ymmärtämään toista ihmistä. Teatteri opettaa empatiaa. 

Suomessa ammattiteatteri on piilotettu suurten laitosteattereiden seinien sisälle. Liput ovat kalliit ja koko teatterikulttuuri voi olla vieras hienoine vaatteineen ja parfyymeineen. Voin hyvin ymmärtää, että maahanmuuttajana Suomeen saapunut henkilö kokee, ettei suomalainen teatteri ole häntä varten ja kynnys astua teatterin ovesta sisään on korkea. Tunteet ja teatteri ovat kuitenkin universaali kieli ja suomalaisen teatterin ei pitäisi olla suunnattu vain suomalaisille vaan myös muista kulttuureista Suomeen muuttaneille ihmisille. Halusin tarjota maahanmuuttajille teatterikurssia ja sain työparikseni hyvän ystäväni Jenni Tokpanoun Hämeen Setlementiltä. Pitkän työuran maahanmuuttajien kanssa tehneelle Jennille naiset ja tytöt ovat lähellä sydäntä. Yhdessä päätimme, että tarjoaisimme teatterikurssia ensisijaisesti naisille. Ajattelimme, että naisina meistä olisi myös enemmän vertaistukea kurssilaisille.

Jennin kontaktien avulla lähdimme hakemaan ryhmäämme osallistujia Koulutuskeskus Tavastialta. Jo heti kohta, kun olimme astuneet Tavastian ovista sisään, meille ehdotettiin, että kurssimme voisi olla osa heidän opiskelijoidensa koulunkäyntiä. Tämä oli jättipotti meille, sillä se tarkoitti sitä, että voisimme pitää teatterikurssin päiväsaikaan, jolloin naisten olisi helpompi osallistua, kun heidän lapsensa ovat koulussa tai päivähoidossa. Saimme sovittua yhteyshenkilömme Susanna Aromaan kanssa, että teatterikurssi korvaisi naisille suomen kielen tunnit. Teatteri kurssilla puhumme suomea ja keskustelemme paljon. Myös sanavarasto laajenee, kun sanoitamme tunteita ja tutustumme teatterin arkeen.

Saimme ryhmäämme 13 naista. Aluksi kokoonnuimme Hämeenlinnan teatterin harjoitussalissa kerran viikossa ja helmikuun alusta alkaen lisäsimme tapaamiskertoja viikossa kahteen. Harjoittelemme aina klo 10–13. Teatterikurssin tavoitteena on tutustua tietenkin teatteriin. Tutustumme teatterissa työskenteleviin eri ammattikuntien edustajiin, joita ovat mm. näyttelijät, ompelijat, suunnittelijat, ohjaajat, maskeeraajat, kampaajat, näyttämömestarit, lavasterakentajat, ääni- ja valohenkilöt ym.

Kurssilaiset ovat käyneet myös katsomassa Hämeenlinnan Teatterin Kysy siskoilta -näytelmän harjoituksia ja valmiin esityksen. Esityksen keskiössä on nainen ja naisen tunteet. Vaikka olemme syntyneet eri kulttuureissa, tunteet ovat kaikille yhteisiä. Äitiys, hormonikierto, vaihdevuodet, keskenmeno, vanheneminen ovat meitä naisia yhdistäviä tekijöitä kulttuuritaustasta riippumatta. Huomaamme, että emme olekaan niin erilaisia vaan päinvastoin. Pääosassa kurssilla ovat kuitenkin ryhmän naiset itse ja toiveissa on kurssin päätteeksi koota esitys, jossa ryhmäläiset pääsevät esiintymään ja kertomaan omia tarinoitansa. Olemme tähän mennessä kokoontuneet teatterilla ryhmän kanssa 7 kertaa. Ja matka tähän asti ollut jotain niin paljon enemmän kuin mitä etukäteen olisin osannut edes toivoa. Tunteet ovat meillä ohjaajillakin kulkeneet vuoristorataa puhtaasta riemusta epävarmuuden hetkiin. Johtoajatuksemme on koko kurssin ajan ollut se, että etenemme kurssilaisten tahdissa. Mitään ei pakoteta, vaan kurssi muotoutuu osallistujiensa näköiseksi.

Ensimmäisillä tapaamiskerroilla tarkoituksena oli lähinnä tutustua ja rakentaa luottamusta ryhmän sisälle. Aloitimme kevyillä tutustumisharjoituksilla ja teatterileikeillä. Oli ihanaa huomata, miten ennakkoluulottomasti ryhmän naiset heittäytyivät leikkeihin mukaan. Pian otimme mukaan myös keskittymistä lisääviä harjoituksia ja harjoittelimme muun muassa katsekontaktin tärkeyttä. Näihinkin harjoituksiin ryhmäläiset solahtivat vaivattomasti ja upeasti keskittyen.

Vähitellen aloimme siirtyä leikeistä kohti luottamusharjoituksia. Teimme pariharjoituksia joissa toisella on silmät kiinni ja toinen ohjaa niin, että kontaktina on vain kämmenet päällekkäin. Tämä harjoitus vaatii silmät kiinni kulkevalta henkilöltä uskallusta ja luottamusta pariin, jonka tehtävänä on pitää ystävänsä turvassa niin että hän ei sokkona törmäile mihinkään. Lisäsimme harjoituksen vaativuutta vielä niin, että vaihdoimme kämmenkontaktin ääneen.

Olemme tehneet myös tunnetyöskentelyä ja eri tunnetilojen kautta kurssilaiset ovat jakaneet tarinoita omasta elämästään. Aina tunteiden kanssa työskentely ei ole ollut helppoa, mutta ryhmään muodostuneen luottamuksen ja vertaistuen avulla olemme pystyneet käsittelemään vaikeitakin asioita. Ja suurin kiitos tästä luottamuksesta kuuluu meidän kurssilaisillemme. He ovat mukana tässä projektissa koko sydämellään ja olemuksellaan. Se on niin harvinaista ja hienoa, että toivon sydämeni pohjasta, että kurssin päätyttyä naiset kokevat vahvistuneensa ja että he ymmärtävät oikeasti, että heidän tarinansa ja kokemuksensa ovat tärkeitä ja että ne ansaitsevat tulla kuulluksi ja ymmärretyksi.

Kurssin esitys/demo ke 10.4. klo 12, Miniteatterin Verstas-näyttämöllä.
Teatterikurssi on osana koulutuskeskus Tavastian Oppien osallisuuteen -hanketta, joka on ESR rahoittama (eli Euroopan unionin osarahoittama). Osatuottajana Hämeen Setlementti ja Hämeenlinnan teatteri.

Sinikka Salminen
Hämeenlinnan Teatteri
Näyttelijä ja yleisötyöntekijä

Kuuntele Yle Areenassa:
https://areena.yle.fi/1-68038570
 

               

  Takaisin