Blogi

Teatterimme tiloissa kierrätetään tuon tuosta ryhmiä eri oppilaitoksista ja työpaikoilta. Meitä puvuston työntekijöitä pyydetään silloin tällöin kertomaan työstämme näille vierailijoille, ja usein huomaan ihmisten olevan ymmällään siitä, mitä kaikkia vaiheita näyttämöllä nähtävä puvustus pitää sisällään. Tai joskus siitä, että ylipäätään on olemassa ammattiryhmiä, jotka suunnittelevat, hankkivat ja valmistavat näyttelijöiden päällä olevat asut.

Olen ammatiltani pukusuunnittelija. Tässä kirjoituksessa kerron kronologisesti puvustusprosessin etenemisestä Suomi sataa ja tuulee -näytelmässä tähän mennessä. Eri tuotannoissa prosessit voivat olla hyvinkin erilaisia, ja jokaisella suunnittelijalla on oma tapansa toimia.

Pukusuunnittelun lähtökohtina toimivat näytelmän käsikirjoitus sekä keskustelut ohjaajan, lavastajan, ja musiikkinäytelmän kyseessä ollen myös koreografin ja musiikin tekijöiden kanssa. Nämä palaverit auttavat hahmottamaan sitä, millaisessa maastossa näytelmässä toimitaan: millainen on lavastaja Eiran visuaalinen näkemys tai koreografi Arin miettimä liikekieli, mitä musiikin tekijät Jarkko ja Petri ovat ajatelleet lauluja tehdessään, mitä käsikirjoittajat Henna-Maija ja Kirsi-Kaisa (joka myös ohjaa näytelmän) haluavat teoksellaan viestittää. Ennen harjoitusten alkua olen ollut mukana noin kymmenessä eri kokoonpanoilla pidetyssä palaverissa. Suunnittelun tähän näytelmään starttasin syyskuun alussa.

Käsikirjoituksen alkaessa olla kutakuinkin valmis, tein lakanan eli kohtausluettelon. Siitä käy ilmi, ketkä näyttelijät ja mitkä roolihahmot ovat kussakin kohtauksessa, mitä kohtauksessa tapahtuu, mikä biisi esitetään ja ketkä sen esittävät. Tämä vaihe on itselleni välttämätön aivan suunnittelun alussa, jotta pystyn hahmottamaan näytelmän rakenteen ja pukuvaihtojen kiireellisyyden. Suomi sataa ja tuulee -näytelmässä on mukana kahdeks an näyttelijää ja kolme muusikkoa, rooleja on yhteensä noin 45. Pukujen vaihtoaika on joissakin tapauksissa todella lyhyt, näissä kiirevaihdoissa tulevat olemaan mukana pukijamme Pemmi sekä kampaajamme Liisa.

Kampaaja Liisa (vas.) ja pukija Pemmi

Kun olin saanut tietooni näytelmän roolihenkilöt, aloitin virikemateriaalin haalimisen. Selailin kirjoja, lehtiä ja nettiä. Tuijotin ohikulkijoita. Kopioin, leikkasin ja liimasin. Tein kansion, jossa on kuvamateriaalia näytelmässä esiintyvistä ammateista, kansallisuuksista, suomalaisesta kansanperinteestä ja kaikesta, mikä mielestäni auttaa minua suunnittelutyössä. Virikekansion kuvista ei ole hyötyä pelkästään itselleni suunnitteluvaiheessa, vaan myös ompelimolle vaatteiden valmistusvaiheessa. Monet yksityiskohdat näkee paremmin olemassa olevan vaatteen kuvasta kuin pukuluonnoksesta.

Milli ja virikekansio

Luonnosten synnytystä

Seuraavaksi aloitin luonnostelun. Paneuduin kuhunkin roolihenkilöön ja piirsin vähintään yhden asuehdotelman kullekin. Välillä esittelin luonnoksia ja ajatuksiani ohjaajalle ja koreografille, sitten jatkoin ideoiden kehittelyä ja pikkuhiljaa siirryin miettimään pukujen värimaailmaa. Hahmottelin, mitkä värit toimisivat kullakin roolihahmolla, mutta samalla tuntuisivat sopivilta lavastuksen luomassa maailmassa. Oman panoksensa esityksen visuaaliseen ilmeeseen tulee antamaan valosuunnittelijamme Jartsa.

Esittelin puvustusideoita puvustolle jo ennen kuin lopulliset suunnitelmat olivat valmiit, jotta ainakin joidenkin valmistettavien pukujen kaavoitus ja valmistus voitiin aloittaa. Itse jatkoin vielä luonnosten ja värien parissa, lisäksi jotkin hahmot vaativat aikaa ja hauduttelua enemmän kuin toiset. Suunnitelmien selkiydyttyä kävimme taas luonnokset läpi puvuston väen kanssa. Tällä kertaa listasimme, mitkä vaatteet löytyisivät mahdollisesti pukuvarastostamme, mitkä pitäisi hankkia kaupoista ja mitkä vaatteet olisi valmistettava. Kartoitimme kangasvarastomme antimet, jonka jälkeen hankin puuttuvat materiaalit kangastukusta ja aloitin värjäämistä kaipaavien kankaiden työstämisen. Pukuvaraston penkomisen jälkeen suuntasin kaupoille ja kirppareille värjäten välillä lisää kankaita ompelimon tarpeisiin. Puvustossa työskentelevät kaavoituksesta, leikkuusta ja esimiestehtävistä vastaava Emmi sekä osa-aikaiset ompelijat Sanna, Johanna ja Katri harjoittelija Suvin avustuksella. Pemmi siis toimii esityksissä pukijana ja hoitaa myös vaatteiden pukuhuollon.

Ompelimon väkeä: vasemmalta Suvi, Sanna, Johanna ja Emmi

Väriliemien keittelyä

Suomi sataa ja tuulee -näytelmän harjoitukset alkoivat 29.11, ja kun ennen lukuharjoituksen alkua esittelin pukuideani muulle työryhmälle, suurin osa puvuista oli jo sovituskunnossa. Sovitusten aikana tulen keskustelemaan näyttelijöiden kanssa ajatuksistani kunkin roolihahmon kohdalla, samalla käymme läpi näytelmässä esiintyvät pukuvaihdot. Jos ilmenee, että tulkintamme näyttelijän kanssa jostakin roolihahmosta ovat kovinkin erilaiset, pyrimme löytämään yhteisymmärryksen ja varaudumme muutoksiin. Myös ohjaajalla voi ilmetä uusia ajatuksia harjoitusten edetessä.

Pukuluonnosten tutkailua lavastaja Eiran (oik.) kanssa

Sovitettava Tökä pakenee sosiaaliseen mediaan

Näytelmän ensi-ilta on 16.2.2017, mikä tarkoittaa, että puvustuksen olisi hyvä olla kutakuinkin valmis helmikuun alussa. Pukuvaihdot vaativat harjoittelua, myös valosuunnittelijan olisi oman työnsä kannalta tärkeää nähdä vaatteet näyttämöllä hyvissä ajoin. Niin ompelimolle kuin itsellenikin tämä aikataulu jättäisi riittävästi pelivaraa korjausten tekemiseen. Pukijoille ja näyttelijöille se takaisi turvallisen olon kiirevaihtoihin, ja näyttelijät ehtisivät päästä tutuiksi työvaatteidensa kanssa.

Helmikuun alku on täällä nopeammin kuin huomaammekaan. Sitä ennen meidän puvuston likkojen jalat ehtivät ottaa monta juoksuaskelta, monta hikipisaraa ehditään pyyhkäistä, monet epätoivon alhot kokea. Mutta yhtä varmasti myös huumorin kukka ehtii kukkia ja nauru raikaa. Kun ensi-ilta sitten koittaa, toivomme voivamme olla ylpeitä näyttämöllä esillä olevasta työpanoksestamme. Samalla toivomme näyttelijöiden kokevan rooliasunsa työtään tukeviksi ja katsojien uskovan näkemäänsä sekä saavan vastinetta estetiikan kaipuulleen.

Anne Laatikainen