Blogi

Kuumat tunnelmat aloittivat Hämeenlinnan Teatterin syyskauden elokuun ensimmäisenä päivänä, kun musiikkikomedian Tahtien sota tähdet taas saapuivat töihin. Vadelmakakun ja tervetuliaiskahvien voimin muisteltiin biisejä ja tansseja ja suunniteltiin uusia markkinointijuttuja. Ensi maistiaisia tästä 90-luvun nostalgiasta saa netistä elokuun toisella viikolla ja livenä makupaloja kokemaan pääsee jo Elomessuilla 11.-12.8. ja Taiteiden yössä 24.8.

Meille teatterilaisille on merkittävä tapaus, että esityksemme Ingmar Bergmanin Kohtauksia eräästä avioliitosta– draamasta vierailee Pohjoismaiden suurimman teatterifestivaalin Tampereen Teatterikesän Pääohjelmistossa 11. ja 12.8. Tämä jo vuonna 2017 ensi-iltansa saanut täysiä katsomoita vetänyt esitys nähdään muutamia kertoja vielä elo-syyskuussa Hämeenlinnassa omassa ohjelmistossamme.

Vaikka rantatuolissa ja rentouttavissa halkohommissa olenkin enimmäkseen aikaani viettänyt, en kokonaan ole päässyt irti teatterin taikamaailmasta kuitenkaan. Kesän aikana tuli seikkailtua katsomassa esityksiä, taidenäyttelyitä, keikkoja ja oopperoita kaikkiaan 20 eri tilaisuudessa. Elämyksiä on tullut koettua Kainuussa, Pohjanmaalla, Satakunnassa, Pirkanmaalla ja Hämeessä laidasta laitaan. Kesällä tietty näihin elämyksiin liittyy vahvasti myös ystävien tapaaminen ja rento yhdessäolo.

Lehdessä naapurikaupungin teatterin taiteellinen johtaja sanoi, että taide kuolee laitoksissa. Ainakin niissä laitoksissa ja instituutioissa, joissa minä olen taidetta käynyt tsekkailemassa, se näyttää vahvasti hengittelevän ja voivan oikein hyvin. Erityisen iloinen olen raadittamistani kuuden nuoren taiteilijan Veikko Sinisalo- kilpailun finaalista. Meitä raatilaisia olivat lisäkseni taiteilijaprofessori, ohjaaja Mikko Roiha ja näyttelijä Tuukka Vasama. Kuusi alle 30- vuotiasta taiteilijaa oli koonnut kukin 20 minuutin monologiesityksen, ja huh, niissä todellakin oli väitettä ja tunnetta. Niissä oli juuri sitä jytyä, mitä taiteeksi sanotaan. Raadittaminen ei ollut helppoa, kaikkea muuta. Tulenpalavasti on myös palautteemmekin otettu vastaan. Uskallan siis väittää, että taide ei ole nääntymässä mihinkään. Mitä enemmän maailmassa sekoillaan, eletään hullujen poliitikkojen ja ilmastonmuutoksen ja siirtolaisvirtojen mylläköissä, sitä vahvemmin taide ottaa kantaa. Jopa meidän komediamme Tahtien sota on ajassaan kiinni; siinä tangomaailma sulkee rajansa ja yrittää näännyttää toisinajattelijat, vaan kuinkas sitten kävikään.

 

  Takaisin