Blogi

  

  • Näyttelijä saa olla monena, ja sehän se tässä hienointa onkin. Tällä kertaa hyppään valokuvaaja Robert Kincaidin saappaisiin näytelmässä Hiljaiset sillat. Tarina on hieno, lämmin ja pakahduttava. Ja aina kun tarinaa kerrotaan yleisölle ei saisi olla häiriötekijöitä, jotka vievät ajatusta sivuun itse näytelmästä. Hiljaisissa silloissa roolihenkilöni on ammatti-valokuvaaja ja haluan, että roolihenkilöni toiminta lavalla on luonnollista.

    Aina kun on mahdollista ja aikataulu antaa myöten, useimmat näyttelijät syventävät rooliansa tutustumalla esittämänsä henkilön ammattiin, harrastukseen tai erikoistaitoon. Varsinkin jos se on oleellisessa osassa näytelmässä.

    Olen ns. sunnuntaikuvaaja, joten jonkun pitää kädestä pitäen näyttää, miten homma toimii ammattitasolla. Ja kenenpä muun puoleen kääntyä kuin maailmanmatkaaja ammattikuvaaja Terho Aallon puoleen. Sattumoisin Terholla oli ollut samansuuntaisia ajatuksia. Hän oli miettinyt, tarvitsenko apua kamerankäsittelyssä ja että hän auttaisi mielellään.

    Ja miten tärkeä oppitunti se olikaan! Kun aikaa on vähän, sivuutettiin valokuvauksen perusteet ja keskityttiin siihen mikä näyttää aidolla. Ja täytyy sanoa, että maaginen hetki oli seurata Terhon liikettä ja katsetta, kun hän näytti, miten hän toimii kuvauspaikalla. Ajattelin, että juuri tuolta sen pitää näyttää, kun Robert mittailee katseellaan siltaa, jolla Francesca seisoo ja kuuntelee Robertin jutustelua valokuvaamisesta ja matkoistaan maailman ääriin.

    Terho toi mukanaan näytelmän aikakauteen sopivan kuvauskaluston, minkä saan käyttööni näyttämöllä.  On tärkeää päästä käsittelemään kalustoa jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa harjoituksissa, silloin siitä tulee luonnollista ja osa roolihahmoa. Kameroiden ja jalustan käsittelyyn, toiminnan ja tekstin harjoittelemiseen menee aikaa ja varsinkin niiden yhdistämiseen. Opetuksen lomassa kuuli samalla monta herkullista tarinaa ja sattumusta Terhon uran varrelta.

    Nyt ollaan treenattu vasta tasan kaksi viikkoa ja kameran käsittely ja roolityö on vasta aluillaan. Mutta missä ollaankaan helmikuun lopulla? Se selviää tulemalla katsomaan valmista näytelmää.

    Lasse Sandberg

      Takaisin