Blogi

Tämä aika, jossa elämme, on tuonut ainakin minulle paljon haasteita sähköistymisen myötä. On niin järjetön määrä mitä merkillisimpiä digitaalisia foorumeita, joissa pitää itsestänsä melua, etten minä ainakaan meinaa enää perässä pysyä. Mieluummin kohtaisin ihmisiä ihan livenä ja vaihtaisin ajatuksia kasvokkain. Noh, taitaa olla melko turhaa rimpuilla nykyaikaa vastaan, siispä asiaan!

Kirjoita blogiteksti.
???
Mistä mä kirjoitan?
Suomi sataa ja tuulee-näytelmän tekemisestä.
Ok.

Olen toinen käsikirjoittajista, näyttelen 5 roolia näytelmässä ja teen yleisötyöntekijän ominaisuudessa teatteriworkshoppeja mm. 8-luokkalaisille Kulttuuripolku-hankkeeseen liittyen. Minulla on siis tässä produktiossa monta roolia. Miten sen koen? Haastavaa, mutta ehdottomasti äärimmäisen suuri rikkaus päästä työstämään tätä näytelmää monesta eri näkökulmasta.
Haastavinta on ollut kirjoittaminen, todellista luomisen tuskaa, varsinkin työn konkreettinen aloittaminen. Tyhjä paperi on pelottava näky.

Inspiraation odottelu on turhaa, pitää vaan aloittaa.
Sain onneksi apua keräämästäni materiaalista: tein kymmeniä haastatteluja, luin artikkeleita, tutkimuksia ja kirjoja. Sieltä se teksti sitten lähti pala palalta syntymään.
Suuri helpotus oli saada viime keväänä työpariksi Kirsi-Kaisa, työnteko nopeutui huomattavasti ja yhdessä tekeminen oli paljon hauskempaa kuin yksin tekstin kanssa ähkyily.

Jos tekstin teko oli haastavaa, niin pelottavinta on kuitenkin ollut tekstin luovutus kolleegoille! Ensimmäinen yhteisluku! Sydän sai kyytiä ja sormista söin nahat ensimmäisiin niveliin saakka! Kaikesta huolimatta hengissä ollaan, toistaiseksi. Harjoitukset aloitimme 29.11.2016 ja ”maalissa” pitäisi olla 16.2.2017. Kun nyt tätä kirjoitan, on ensi-iltaan enää reilu kuukausi aikaa. Ja taas pelottaa!

On niin paljon keskeneräisiä asioita. On uskallettava kohdata ne tavalliset näyttelijän kriisit: Kuka minä olen nyt ja miksi? Riitänkö? Onnistunko? Etc. Sen lisäksi käsikirjoittajan rooli tuo uudenlaisen paineen: Myykö tämä näytelmä? En uskalla ajatella tuota dilemmaa yhtään enempää…

Tämän vuoden aloitimme lukudraamalla ja siitä tilaisuudesta ainakin minulle jäi hyvä fiilis! Meillä oli kuulijoita ja tilaisuudessa oli aistittavissa lupaava kiinnostuksen vire tätä näytelmää kohtaan. Nyt puurramme harjoituksissa kohtauksia, koreografioita ja lauluja. Hikoilusta huolimatta (tai ehkä juuri siksi!) meillä on kuitenkin aivan mahtava meiniki tämän ihanan työryhmän kanssa! Kannustava, turvallinen ja hersyvän iloinen työilmapiiri antaa minulle voimia ja rohkeutta nujertaa paineet ja pelot!

Tulta päin vaan ja ilolla eteenpäin!

Henna-Maija Alitalo
näyttelijä-käsikirjoittaja-yhteisötyöntekijä

  Takaisin