Blogi

Kolmas viikko takana. Tällä viikolla siirryimme harjoittelemaan musikaalin toista puoliaikaa.

Esityksiä harjoitellaan jotta niitä voi esittää maksavalle yleisölle ja jotta niitä voi toistaa ilta toisensa jälkeen niin ettei esityksen taso heittele. Yleispätevä sääntö on, että mitä helpommalta ja kevyemmältä esitys näyttää, sitä enemmän sen takana on harjoitustunteja. Esityksille on määrätty harjoitusmäärä minimit. Puhenäytelmillä se on 42 harjoitusta ja musikaalissa 60. Yksi harjoitus on n.4 tuntia eli kun tehdään kaksiosaista päivää tulee yhdelle päivälle aina kaksi harjoitusta. Tästä voi nopealla laskutoimituksella tulla siihen johtopäätökseen että tätä käsillä olevaa musikaalia harjoitellaan reilu kaksi kuukautta.

Lasse Sandberg harjoittelee lauluja taustanauhan kanssa.

Musikaalissa on enemmän harjoiteltavia elementtejä kun puhenäytelmässä eli siis laulut ja tanssit. Tällaisessa Broadway-tason musikaalissa elementit ovat todella vaativia. Esimerkiksi laulut jotka ensikuulemalta kuulostavat suht simppeleiltä ovat lähemmin tarkasteltuina hyvinkin haastavia mm. rytmityksiltään. Eli näiden biisien harjoittelemiseen on oikeasti käytettävä aikaa. Ne eivät tule ilmaiseksi.

Turvallisuus on myös yksi syy miksi harjoitellaan. Kaikki kantamiset, lyönnit ym. täytyy harjoitella hyvin tarkasti ettei esityksessä tapahdu vahinkoja. Toistoja tulee harjoituskaudella satoja ja esitykset päälle. Yhden tai kahden kerran tehty esim. selkää väärällä tapaa kuormittava liike voi vielä mennä, mutta kun sen toistaa pari sataa kertaa niin jossain vaiheessa seinä tulee vastaan. Harjoituskaudella on varmistettava että esiintyjät ovat esiintymiskunnossa vielä viimeisissäkin esityksissä. Kun liikeradat on tehty tarkasti ne voi tehdä hallitusti myös silloin kun jännittää tai on esityskierrokset päällä. Harjoitus vaiheessa mustelmilta harvoin säästyy, kun asioita ei vielä ole lyöty lukkoon. Ja pienenä juonipaljastuksena voin kertoa, että tässä jutussa käytetään myös oikeaa tulta. Se onkin oma episodinsa, joka täytyy harjoitella erityisen tarkkaan.

Turvallisuudesta on kyse myös silloin jos näyttelijällä on jotain liikkumiseen vaikuttavia vammoja kuten esim. polvivammaisin näyttelijämme Katariina. Katariinan molemmat polvet ovat hajonneet niin, että polvea paikallaan pitävät tukirakenteet ovat revenneet tai puuttuvat kokonaan esim. eturistisiteet molemmista polvista. Tämä on otettava harjoitusvaiheessa huomioon. Kaikki tanssit on tehtävä niin, että ne on mahdollista tanssia myös huonoina päivinä jolloin pelkkä käveleminen tekee kipeää.

Koreografi Jens Walentinsson (oik.) ohjaa Emppu Jurvasta.

Toisto on tämän ammatin suola, sokeri ja pippuri. Monesti sanotaan, että näyttelijän ammatti on mielenkiintoista koska kaikki päivät on erilaisia. Joo, onhan se tavallaan totta, mutta sitten taas toisaalta missä muussa ammatissa työkaveri sanoo joka päivä täsmälleen samat asiat, aika usein täsmälleen samassa järjestyksessä, samoja äänenpainoja ja taukoja käyttäen. Toistoa, toistoa, toista. Toki esityksissä on aina eri yleisö ja eri viritys ja asiat voivat muuttua ja niiden pitääkin muuttua, mutta pohjimmiltaan kyse on toistosta ja siitä miten esityksen saa silti pidettyä elävänä ja hengittävänä. Kohtauksen runko pysyy samana ja mitä varmemmin se on harjoiteltu, sitä enemmän sen varaan voi heittäytyä ja elää tilanteen mukana.

Tarkoitukseni on kirjoittaa tänne blogiin koko harjoituskauden ajan aina ensi-iltaan saakka. Kerran viikossa tai riippuen siitä miten paljon sydäntä pitää purkaa. Harjoituskauteen mahtuu aina erilaisia vaiheita. Jossain vaiheessa täytyy vaipua syvään epätoivoon jotta sieltä voi taas nousta ylös ja jossain vaiheessa juttu ei enää etene ennenkuin sille saadaan yleisö.

Kaikki mitä kirjoitan on omia mielipiteitäni ja voin olla (ja todennäköisesti myös olen) monissa asioissa täysin väärässä.

Sinikka Salminen

  Takaisin