Blogi

Niin hurahti neljä viikkoa. Juuri kun pääsi alkuun piti lopettaa. Viimeinen viikko huipentui koko jutun läpimenoon, jonka jälkeen söimme jäätelöt ja läksimme kotiin. Nyt juttu muhii alitajunnassa kesän ajan ja elokuussa pääsemme harjoittelemaan päänäyttämölle.

Lähes koko työryhmä.

Perjantain läpimeno järjestettiin mm. sen takia, että työryhmän tekniikan edustajat näkevät mitä me näyttelijät olemme saaneet aikaan. Esimerkiksi valosuunnittelija Hannu Suutari näkee näyttelijöiden asemia eli missä kohtaa lavalla kukin seisoo missäkin tilanteessa. Toki kaikki asemat tulevat vielä monta kertaa muuttumaan, mutta jotain hahmotelmaa sieltä ehkä pystyy näkemään. Ja ainakin kohtausten tunnelmaa pystyy jo aistimaan. Myös pukusuunnittelija Satu Suutari näkee läpimenoissa miten näyttelijät liikkuvat eli mitä puvuilta vaaditaan, äänisuunnittelija Timo Pönni kuulee kappaleet näyttelijöiden laulamina ja kampaaja-maskeeraja Liisa Sormunen pääsee jatkamaan omaa suunnitteluaan sekä peruukkien ja viiksien tekoa ym. Samalla läpimeno myös videoitiin, jotta taltioinnilta voi syksyllä tarkistaa yksityiskohtia.

Ja vaikka kaikki tietävät että kyseessä on TODELLAKIN harjoitus ja että käsissä on raakile ja että työryhmä ei ole arvostelemassa vaan katsomassa läpimenoa oman työnsä läpi, niin silti se aiheuttaa paineita. Koska oma toive on, että olisi jo valmis, kun ei kuitenkaan ole. Oman keskeneräisyyden sietäminen kuuluu työkuvaan.

Läpimenon jälkeen olo oli ontto. Päällimmäisenä oli harmitus. Harmitus siitä ettei kohtauksia oltu ehditty harjoitella lisää, sillä tämä viikko keskityttiin lauluihin ja tansseihin. Vaikka kuinka olin paukuttanut tekstiä päähän ja miettinyt kohtauksia kotona, niin yksin tätä työtä ei pysty tekemään vaan tilanteet täytyy saada rakentaa vastanäyttelijöiden ja ohjaajan kanssa.

Läpimeno oli kuitenkin tärkeä. Se on varma. Siinä näki miten energiaa täytyy säästää matkan varrella jotta jaksaa loppuun saakka. Samoin näkee jo vähän pitkää linjaa eli mitä asioita pitää näytellä missäkin kohtauksessa niin etteivät motiivit unohdu matkan varrella. Koko ajan ei tarvitse alleviivata roolihenkilönsä mielentilaa vaan sitä täytyy annostella niin, että katsoja pysyy kärryillä siitä mitä henkilön päässä tapahtuu.

Nämä yliheitot ovat siitä mukavia että kesä on kuin aikalisä jonka aikana saa etäisyyttä asioihin ja elokuussa pääsee starttaamaan tuoreilla aivoilla. Ja jos joku ihmettelee näyttelijöiden pitkää kesälomaa, niin se johtuu siitä, että talvella teemme kuusipäiväistä viikkoa eli sunnuntai on meidän viikonloppumme.

Matti Leino ja Sinikka Salminen trailerin kuvauksissa.

Ihan kokonaan loma ei vielä alkanut vaan maanantaina kuvasimme vielä trailerin teatterin nettisivuja varten. Kuvaukset olivat mahtava tapa lopettaa tämä harjoitusperiodi sillä siitä sai esimakua mitä tuleman pitää, kun kuvauksia varten päänäyttämölle oli rakennettu Eira Lähteisen suunnittelema lavastus. Ja vaikka se ei vielä ollutkaan valmis niin silti näkee jo, että siitä tulee hieno ja tyylikäs. Myös se minkälaisen hahmon puvusto ja kampaaja-maskeeraaja minulle loivat oli jotain ihan käsittämätöntä. En meinannut tunnistaa itseäni peilistä. Kuvasimme musiikki videon Yliannos rakkautta -kappaleelle ja hauskaa oli. Saa nähdä mitä videovastaavamme Veikko Pulli saa materiaalista irti. Jännityksellä jään odottamaan. Niin ja bändikin oli ensimmäistä kertaa mukana. Seuraavan kerran heitä näkeekin vasta muutama viikko ennen ensi-iltaa.

Neljä viikkoa on takana ja mieli on levollinen. Paljon täytyy vielä harjoitella ennenkuin juttu on valmis, mutta aikaakin onneksi on. Olisihan se turhauttavaa jos esitys olisi jo nyt loistokunnossa ja syksyn viikot menisivät peukaloiden pyörittelyksi ja ensi-illan odotteluksi. Luuranko on pystyssä. Syksyllä asetellaan sisuskalut oikeille kohdilleen. Mutta hitsit, miten hieno juttu tästä tulee!

Sinikka Salminen

  Takaisin